Arki Tampereella tuntuu välillä puuduttavalta, mutta kuitenki siltä, että tämä on se kaupunki mihin kotini rakennan, mihin jään lusimaan moneksi vuodeksi. Koirien kanssa tulee pyörittyä kotona ja niille paljon höpöteltyä, kun tuttavuuksia ei vielä täältä ole juurikaan löytynyt. :)
Mutta tiedättäkö sen tunteen, kun energiaa on vaikka muille jakaa? Siivoat sukkakorin ja löydät hirveästi parittomia sukkia..
..no minä tiedän! Siksi päätin tehä koirille pieniä leluja. Huomasin sitten, että muuton yhteydessä neula ja lankakin kadonnut.. Miten sitten? Seuraava kuva sarja voi sen selittää..
Vaihe 1; Tarvitset siis sukkia, täytettä(itse käytän tyynyistä ylijäänyttä vanua) ja sakset
Vaihe 2; Leikkaa sukan varresta osa pois. Toki voi jättääkkin, ihan miten itse parhaaksi näkee
Vaihe 3; Täytä sukka
Vaihe 4; Leikkaa avoimesta päästä tasaisia suikaleita
Vaihe 5; Sido suikaleet tiukasti toisiinsa niin, että vastakkaiset suikaleet sidotaan
Vaihe 6; Tadaa! Lelu on valmis, minkä nimesin sukkakala, (jäljitelmä mustekalasta)
Suunnittelin myös (jos tästä taloudesta olisi löytynyt neulaa ja lankaa) että tälle voisi silmät vielä niistä tehdä ja jos on repiviä koiria ni varmistaa tuo täytteiden aukko neulomalla, mutta näillä mennään nyt. Ei ehkä mitään kauneimpia vielä, mutta koska energiaa riitti keksin jotain kehittävää itselleni ja koirille. Tein näistä myös "aktivointisukkia", jossa sisällä raksuja, solmuleluja, niistä ei kuitenkaan kuvia :)
Kehitän tätä sukkakala ideaa vielä ja päivittelen sitten miten olen saanut sen kehitettyä.
Nyt odotellaan jännityksellä maanantaita. ;)
Pienen koiran isoa elämää
8.10.2015
14.7.2015
Ollaan hengissää!
Ohoh, siitä on jo toista vuotta kun viimeks oon kirjoitellut. Tänään sitten sain idean päivittää blogia ja ehkä herättää se henkiin.. Naureskelin tänään joillekkin vanhoille teksteilleni..asiathan voi ilmaista tietenkin noinkin.. :D
Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon! Sannin pentusista piti päästä yli ja ympäri, siihen meni hetki ja Sanni toipui täysin tästä. Arpea ei näy ollenkaan. Kuitenkin tein päätöksen jättää Sannin jalostuksesta pois, en halua ottaa riskiä Sannin kanssa, vaikka varmasti ihana mamma tästä olisi tullut. Viimekesänä jouduin kohtaamaan jotain järkyttävää Sannin kanssa, en osaa sitä enään selittää mitenkään, joten kopioin teille facebookkiin kirjoittamani tekstin.
"oon kokenu tänää niinku ehkä hirveimmän jutun ikinä! se tunne vaa ku oma koira makaa melkee elottomana shokissa hengittämättä sylissä ni huhh! mä en voi nukkua enää ikinä.."
"Ei mitää tietoa mitä tapahtu.. Oltii metässä lenkillä ja tytöt juoksi vapaana, sitte aivan yllättäen Sanni tuupertu vaa maahan ja alko huutamaan.. Oli niin eloton ku sen kaappasin sieltä sylii ja lähin vauhilla metästä pois. Käytii sitte eläinlääkärillä ja ainut mikä mukaa saatii oli lasku ja kunnossa oleva koira. Ei siis mitää löytyny eikä ollu mikkää arvot koholla eikä mitää.. Onneks kuite hengissä ja normaalina nytte tuo tyttö kotona, mutta äärh.."
No tästä selvittiin ja kohtauksia ei enään tullut..onneksi. Muuten Sannin kanssa on mennyt hyvin, se on nykyään touhukas ihana neiti johon rakastun päivä päivältä enemmän.. :)
Iitalle on tehty polvitarkastus tuloksena nollat! Yritetty tiineeksi kaks kertaa, ei ole tullut.. Jos kolmaskerta toden sanoo! Muuten Iita on ollut entisellään. :)
Mehän ollaan tosiaan muutettu Tampereelle asustamaan. Päätin kouluni Oulussa(=lue valmistuin) ja laitettiin kihlatun kanssa yhteinen kämppä. Nyt kun olen lukenut melkein kaikki vanhat postaukseni, tuli kaipuu tuosta elämästä mitä elin koirien kanssa, mutta ei.. en palais ajassa taaksepäin. Olen nyt vihdoin onnellinen täällä, tuon ihmisen kanssa ja näiden koirien. Joskus vaan kuitenki tuntuu että voisi vaihtaa muutaman päivän.. ja päivän tapahtumat. :)
Me tarvitaan uusi ulkoasu blogiin!! nythetisamantien.. :) Ehkä alan sitä miettimään seuraavaksi, sekä sitä että mulla ei oo kameraa! Tai on.. multa hukku laturi. :( Yritän hankkia uuden niin pääsis kuvailemaankin. Siihen asti kestäkää mun puhelin kuvia >:)
Saatte muutaman vanhan kuvan meidän uudesta kämpästä, jonka sisustus on kesken ja Sannin ja Iitan kuvia mitä nyt löydän.. :)
Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon! Sannin pentusista piti päästä yli ja ympäri, siihen meni hetki ja Sanni toipui täysin tästä. Arpea ei näy ollenkaan. Kuitenkin tein päätöksen jättää Sannin jalostuksesta pois, en halua ottaa riskiä Sannin kanssa, vaikka varmasti ihana mamma tästä olisi tullut. Viimekesänä jouduin kohtaamaan jotain järkyttävää Sannin kanssa, en osaa sitä enään selittää mitenkään, joten kopioin teille facebookkiin kirjoittamani tekstin.
"oon kokenu tänää niinku ehkä hirveimmän jutun ikinä! se tunne vaa ku oma koira makaa melkee elottomana shokissa hengittämättä sylissä ni huhh! mä en voi nukkua enää ikinä.."
"Ei mitää tietoa mitä tapahtu.. Oltii metässä lenkillä ja tytöt juoksi vapaana, sitte aivan yllättäen Sanni tuupertu vaa maahan ja alko huutamaan.. Oli niin eloton ku sen kaappasin sieltä sylii ja lähin vauhilla metästä pois. Käytii sitte eläinlääkärillä ja ainut mikä mukaa saatii oli lasku ja kunnossa oleva koira. Ei siis mitää löytyny eikä ollu mikkää arvot koholla eikä mitää.. Onneks kuite hengissä ja normaalina nytte tuo tyttö kotona, mutta äärh.."
No tästä selvittiin ja kohtauksia ei enään tullut..onneksi. Muuten Sannin kanssa on mennyt hyvin, se on nykyään touhukas ihana neiti johon rakastun päivä päivältä enemmän.. :)
Iitalle on tehty polvitarkastus tuloksena nollat! Yritetty tiineeksi kaks kertaa, ei ole tullut.. Jos kolmaskerta toden sanoo! Muuten Iita on ollut entisellään. :)
Mehän ollaan tosiaan muutettu Tampereelle asustamaan. Päätin kouluni Oulussa(=lue valmistuin) ja laitettiin kihlatun kanssa yhteinen kämppä. Nyt kun olen lukenut melkein kaikki vanhat postaukseni, tuli kaipuu tuosta elämästä mitä elin koirien kanssa, mutta ei.. en palais ajassa taaksepäin. Olen nyt vihdoin onnellinen täällä, tuon ihmisen kanssa ja näiden koirien. Joskus vaan kuitenki tuntuu että voisi vaihtaa muutaman päivän.. ja päivän tapahtumat. :)
Me tarvitaan uusi ulkoasu blogiin!! nythetisamantien.. :) Ehkä alan sitä miettimään seuraavaksi, sekä sitä että mulla ei oo kameraa! Tai on.. multa hukku laturi. :( Yritän hankkia uuden niin pääsis kuvailemaankin. Siihen asti kestäkää mun puhelin kuvia >:)
Saatte muutaman vanhan kuvan meidän uudesta kämpästä, jonka sisustus on kesken ja Sannin ja Iitan kuvia mitä nyt löydän.. :)
1.8.2013
yli viidenkympin! VANHA POSTAUS
Pakko julkasta vielä tämä vanhavanha luonnos täältä.. ja kiinnittäkää eritoten huomiota korostettuun kohtaan.. Olen taikauskoinen..
Ja pakko ylistää vielä myös Sannin ja Iitan kasvattajaa. Oikeesti kiitoskiitoskiitos kaikesta! Todella iso tuki mulle kaikessa ja sitä mä arvostan. Hän ajoi Kajaanista Ouluun vain parin vaivaisen tunnin takia, kuulemaan eläinlääkärin lausunnon, nähdäkseen Sannin.. Oikeesti huh, se oli iso paikka mulle ja iso helpotus mulle ettei mun tarvinu itse kuunnella kaikkea sitä sielä ja että saan Sannin turvallisesti kotiin lepäämään. Kiitos!
"Tänään sitten pyörähtää vuorokausia mittariin jo 53!
Niiin paljon jo, välillä tuntuu, että aika matelee ja välillä, että se kiitää eteenpäin. Viimeset päivät tulevat olemaan tuskaa, jännittäviä ja hikisiä! Tällähetkellä ajatukset pyörii synnytyksessä. Oikeastaan päivästä menee 99% tulevan synnytyksen ja vauvojen/vauvan miettimiseen. Entä jos mokaan jotain ja sitten jokin emnee pieleen minun mokani takia? Nämä kaikki tiedostettu ennen virallista päätöstäkin, mutta nyt kun aika alkaa olla käsillä se todellakin tulee hirveänä jännityksenä mieleen. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Onneksi ystäväni Jenni on lupautunut tulemaan kaveriksi ja toivonkin, että hän todellakin kerkeää tulemaan omien kiireittensä välissä tänne minua avustamaan.
Viime viikolla ollaan shoppailtu synnytystarvikkeita, vielä puuttuu pari oleellista asiaa, mutta täytyy käydä ostamassa ne piakoin. :) Sakset, lankaa, pyyhkeitä, talouspaperia, limaimu, kynä + paperi, vaaka, roskis, puhtaat "petivaatteet" valmiina vastaanottamaan pentuja! Pentuaitauskin on möllötellyt tuossa paikallaan viikon, mutta ilman asukkeja. Tein siis koululla itse pentuaitauksen ja nimen omaan aitauksen, jossa pennut kasvaessaa ovat kun itse olen poissa ja myös sen takia, että se rajottaa Iitan menoa pentujen luo ensimmäisten viikkojen ajan. Muuten pennut saavat vapaasti temmeltää kämpässämme, ilman tila rajoituksia. :)
Olen ehkä nyt viimeisten viikkojen ajan hieman taikauskoinen.. Minun oli pakko päästä lukemaan horoskooppia ja arvatkaa vaan kun horoskooppi kertoo kierrellen, että kaikki menee tälläviikolla päin puuta.. Huoli, jännitys ja kaikki kasvaa tuollaisesta. Nohnoh, tuleva näyttää mitä tapahtuu, mutta pakko vielä kerran sanoa, että todella toivon, että kaikki menee hyvin.
Sannille on ruoka maistunut edelleen tosi hyvin! :) Kävin ostamassa mustista ja mirristä lisää lihaa ja törmäsin johonkin uuteen pakasteeseen ja päätin kokeilla sitä. Ihme ja kyllä nirsoilija koirani syövät sitä innolla! Maksaa Sanni syö kerran pari viikossa. Maitotuotteita se ei suostu syömään, joten otin erilaiset keinot käyttöön. Luin paljon erilaisia sivuja, mutta yhdessä neuvottiin käyttämään maitojauhetta. Sitä sitten oon ruokaan aina sekaanlaittanut ja huijaus on mennyt läpi! :) Kuten sain huijattuja tyttöjä madotuksienkin kanssa piilottamalla ruuan sekaan lääkkeet..minäkö luulin, että Sanni huomaa kaiken muutoksen. :P
Nyt vain odotellaan sitten Sannin osalta! :)
On ehkä nyt ihana huomata kuinka ihanalta kasvattajalta oon tytöt ottanu ja kuinka isona tukena se jo olemassa olollaan on mulle! Oon tehny ihanan päätöksen ottaa tytöt kasvamaan mun luo ja näistä tuli mulle mun kaikki. Kiitos Mirka tytöistä, tuesta ja ihan kaikesta, arvostan todella paljon ja toivon, että joskus voin itsekkin olla tälläinen kasvattaja omille maailmaan lähteville. :)
Maanantaina aamuna lämpöjä ottaessa huomasin, että Sanni oli vuotanut melko runsaasti keltaistalimaa. Soitin ell ja kerroin tilanteesta, jossa sanottiin, että lääkäri tahtoo varmistaa et pennuilla on masussa kaikki hyvin. Saatiin sitten aika klo. 19:30. Lähdin melko aikasten kävelemään kotoa klinikalle ja sain odotella sielä melkein tunteroisen, mutta ei se mitään..telkkarista sattui tulemaan hyvä ohjelma. ;) Samalla sain korjattua sen viimekertasen kirjoitusvirheen. Eläinlääkäri kutsui meidän sisään ja kerroin hänelle mikä on ongelmana. Sanni ultrattiin toisen kerran.. Jännityksellä taas odotin, että mitä sieltä "tuomioksi" tulee. Kuunneltiin sydänääniä ja katsottiin pentuja muutenkin tarkkaan. Oli ihana nähdä ensimmäistä kertaa pentujen pienet päät, selkärangat ja kaikki ultran kautta. :) Kaikki pennuilla ok masussa, ei mitään hätää. Tämäkin eläinlääkäri ultras kolmepentua varmemmaksi kuin kaksi eli sama diagnoosi kuin Ilkalta. Uskon kuitenkin sen pitävän paikkaansa, että kolme pientä vaavia pitäisi tulla. :) Eläinlääkäri sitten halusi vielä pissanäytteen ja sitten sain soppakauhan mukaan ja sitten vaan ulos pissaa yrittämään. Heti sen sain otettua. Pissanäytteestä selvisi, että tyttöä vaivaa virtsatientulehdus ja saatiin antibiotit sen hoitamiseksi. 5 vrk päästä kontrollipissan vienti. Onneksi ei mitään vakavampaa ollut kyseessä. Oli mukava kävellä klinikalta kotiin ku vettä satoi aivan kaatamalla! Onneks laukussa oli mukana sateenvarjo, mutta kastuimpahan silti.
Kävin siskon koiran kanssa mätsäreissä Muhoksella. Ensimmäinen kerta tytölle olla jossain koiratapahtumassa. Luulona oli, että kaikki menee ihan päin persettä, mutta Manta tyttöpä yllätti meidät kaikki ihan huipulla käytöksellä! Kehässä seisoi yllättävän hyvin ekakertalaiseksi ja juoksikin ihan kohtalaisesti.. :) Ihanaihana tyttö! Tuloksena oli PUN-ei sij. Tästä lähtee Manta mätsäriura. ;)
Harmi kun en ottanut Iitaa mukaan..Pieniä pentuja ei ollut kuin kolme ja Iita olisi saanut hyvää harjotusta vähän pienimmissä mätsäreissä..kun tuppaa välillä ahistumaan isossa porukassa. Iita kuitenkin saa nyt handlerin testaamaan itseään. Keskiviikkona meille tulee vierailemaan Ella, mikä on ollu JH-kehissä sekä esitellyt erilaisia koiria. Hän kokeilee kuinka Iita toimii hänellä, ajatuksena, että alkaisi esittämään Iitaa virallisissa sekä mätsäreissä. Ja tarkoituksena on saada Iitalle reippautta seisomiseen ja muutenkin, niin siksi päätin kokeilla vierasta ihmistä, kun hän niitä näyttää rakastavan.. :) Yliviivasin tuolta tuon tekstin, koska Iita pienihän on yli vuoden ikäinen, eikä mikään pentu enään! Se vaa on niin kakaran olonen, että tulee väkisin.. :)!
Ja pakko ylistää vielä myös Sannin ja Iitan kasvattajaa. Oikeesti kiitoskiitoskiitos kaikesta! Todella iso tuki mulle kaikessa ja sitä mä arvostan. Hän ajoi Kajaanista Ouluun vain parin vaivaisen tunnin takia, kuulemaan eläinlääkärin lausunnon, nähdäkseen Sannin.. Oikeesti huh, se oli iso paikka mulle ja iso helpotus mulle ettei mun tarvinu itse kuunnella kaikkea sitä sielä ja että saan Sannin turvallisesti kotiin lepäämään. Kiitos!
"Tänään sitten pyörähtää vuorokausia mittariin jo 53!
Niiin paljon jo, välillä tuntuu, että aika matelee ja välillä, että se kiitää eteenpäin. Viimeset päivät tulevat olemaan tuskaa, jännittäviä ja hikisiä! Tällähetkellä ajatukset pyörii synnytyksessä. Oikeastaan päivästä menee 99% tulevan synnytyksen ja vauvojen/vauvan miettimiseen. Entä jos mokaan jotain ja sitten jokin emnee pieleen minun mokani takia? Nämä kaikki tiedostettu ennen virallista päätöstäkin, mutta nyt kun aika alkaa olla käsillä se todellakin tulee hirveänä jännityksenä mieleen. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Onneksi ystäväni Jenni on lupautunut tulemaan kaveriksi ja toivonkin, että hän todellakin kerkeää tulemaan omien kiireittensä välissä tänne minua avustamaan.
Viime viikolla ollaan shoppailtu synnytystarvikkeita, vielä puuttuu pari oleellista asiaa, mutta täytyy käydä ostamassa ne piakoin. :) Sakset, lankaa, pyyhkeitä, talouspaperia, limaimu, kynä + paperi, vaaka, roskis, puhtaat "petivaatteet" valmiina vastaanottamaan pentuja! Pentuaitauskin on möllötellyt tuossa paikallaan viikon, mutta ilman asukkeja. Tein siis koululla itse pentuaitauksen ja nimen omaan aitauksen, jossa pennut kasvaessaa ovat kun itse olen poissa ja myös sen takia, että se rajottaa Iitan menoa pentujen luo ensimmäisten viikkojen ajan. Muuten pennut saavat vapaasti temmeltää kämpässämme, ilman tila rajoituksia. :)
Olen ehkä nyt viimeisten viikkojen ajan hieman taikauskoinen.. Minun oli pakko päästä lukemaan horoskooppia ja arvatkaa vaan kun horoskooppi kertoo kierrellen, että kaikki menee tälläviikolla päin puuta.. Huoli, jännitys ja kaikki kasvaa tuollaisesta. Nohnoh, tuleva näyttää mitä tapahtuu, mutta pakko vielä kerran sanoa, että todella toivon, että kaikki menee hyvin.
Sannille on ruoka maistunut edelleen tosi hyvin! :) Kävin ostamassa mustista ja mirristä lisää lihaa ja törmäsin johonkin uuteen pakasteeseen ja päätin kokeilla sitä. Ihme ja kyllä nirsoilija koirani syövät sitä innolla! Maksaa Sanni syö kerran pari viikossa. Maitotuotteita se ei suostu syömään, joten otin erilaiset keinot käyttöön. Luin paljon erilaisia sivuja, mutta yhdessä neuvottiin käyttämään maitojauhetta. Sitä sitten oon ruokaan aina sekaanlaittanut ja huijaus on mennyt läpi! :) Kuten sain huijattuja tyttöjä madotuksienkin kanssa piilottamalla ruuan sekaan lääkkeet..minäkö luulin, että Sanni huomaa kaiken muutoksen. :P
Nyt vain odotellaan sitten Sannin osalta! :)
On ehkä nyt ihana huomata kuinka ihanalta kasvattajalta oon tytöt ottanu ja kuinka isona tukena se jo olemassa olollaan on mulle! Oon tehny ihanan päätöksen ottaa tytöt kasvamaan mun luo ja näistä tuli mulle mun kaikki. Kiitos Mirka tytöistä, tuesta ja ihan kaikesta, arvostan todella paljon ja toivon, että joskus voin itsekkin olla tälläinen kasvattaja omille maailmaan lähteville. :)
Maanantaina aamuna lämpöjä ottaessa huomasin, että Sanni oli vuotanut melko runsaasti keltaistalimaa. Soitin ell ja kerroin tilanteesta, jossa sanottiin, että lääkäri tahtoo varmistaa et pennuilla on masussa kaikki hyvin. Saatiin sitten aika klo. 19:30. Lähdin melko aikasten kävelemään kotoa klinikalle ja sain odotella sielä melkein tunteroisen, mutta ei se mitään..telkkarista sattui tulemaan hyvä ohjelma. ;) Samalla sain korjattua sen viimekertasen kirjoitusvirheen. Eläinlääkäri kutsui meidän sisään ja kerroin hänelle mikä on ongelmana. Sanni ultrattiin toisen kerran.. Jännityksellä taas odotin, että mitä sieltä "tuomioksi" tulee. Kuunneltiin sydänääniä ja katsottiin pentuja muutenkin tarkkaan. Oli ihana nähdä ensimmäistä kertaa pentujen pienet päät, selkärangat ja kaikki ultran kautta. :) Kaikki pennuilla ok masussa, ei mitään hätää. Tämäkin eläinlääkäri ultras kolmepentua varmemmaksi kuin kaksi eli sama diagnoosi kuin Ilkalta. Uskon kuitenkin sen pitävän paikkaansa, että kolme pientä vaavia pitäisi tulla. :) Eläinlääkäri sitten halusi vielä pissanäytteen ja sitten sain soppakauhan mukaan ja sitten vaan ulos pissaa yrittämään. Heti sen sain otettua. Pissanäytteestä selvisi, että tyttöä vaivaa virtsatientulehdus ja saatiin antibiotit sen hoitamiseksi. 5 vrk päästä kontrollipissan vienti. Onneksi ei mitään vakavampaa ollut kyseessä. Oli mukava kävellä klinikalta kotiin ku vettä satoi aivan kaatamalla! Onneks laukussa oli mukana sateenvarjo, mutta kastuimpahan silti.
Kävin siskon koiran kanssa mätsäreissä Muhoksella. Ensimmäinen kerta tytölle olla jossain koiratapahtumassa. Luulona oli, että kaikki menee ihan päin persettä, mutta Manta tyttöpä yllätti meidät kaikki ihan huipulla käytöksellä! Kehässä seisoi yllättävän hyvin ekakertalaiseksi ja juoksikin ihan kohtalaisesti.. :) Ihanaihana tyttö! Tuloksena oli PUN-ei sij. Tästä lähtee Manta mätsäriura. ;)
Harmi kun en ottanut Iitaa mukaan..
ikäviä uutisia..
nyt siis tulee pelkkää tekstiä tähän, ei yhtään kuvaa, mutta toivon jos todella kiinnostaa blogiamme lukea luet tämän ja saat syyn miksi on niin hiljaista blogin puolella.
Siitä on nyt kuukausi huomenna, että Sannin kanssa suunnattiin kohti klinikkaa vielä toistaiseksi pennuja masussa elävinä. Mutta mitä sainkaan sitten mukaani siltä reissulta? Koira jolla on maha auki, kohtu tyhjä, kauluripäässä ja lääkkeitä vaikka muille jakaa. Mimitä tapahtu? En jaksa kertoa siitä tarkasti julkisesti..
Vaavit siis lensivät taivaaseen. 3narttua 1uros.. ): Yksi nartuista oli yrittänyt olla selviytyjä ja hengittää itse, mutta liian heikko vielä elämään. <3
Näinkin siis voi käydä, sen sain kokea jo ensimmäisellä pentueella. Ehkä siksi en halunnut tätä vielä lukijoille kertoa, koska se tuntu jotenkin niin järkyttävältä.. Mutta nyt päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa asiat kuntoon tänne puolellekkin. Katsotaan tulevaisuudessa mitä tapahtuu, vieläkö yritetään Sannilla tai edes ylipäätään lähdenkö toteuttamaan unelmaani kasvattajana. Toisaalta on hyvä saada heti kättelyssä paskaa ämpärillä niskaan ja kohdata kasvatuksessa olevat varjopuolet..mutta jotenkin niin suututtaa.
Onneksi Sanni on kunnossa ja parantui kaikesta todella hyvin! Haava on siisti..mikä haava? Eihän sitä edes huomaa enään.. Mahtavaa että Sanni on normaali ja katsotaan Sannin tulevaisuutta sitten uudelleen jonkin ajankuluttua, se on kuitenkin vielä niin nuori.
Suututtaa niin paljon, että pakko avautua.. Miksi kasvattajille, jotka oikeesti tyylillä elättää koiran pumpulissa ja tekee kaikkensa, että kaikki menee hyvin saa tätä paskaa niskaansa? Mutta ne jotka eivät tee..saavat ns. "terveitä" (HUOM """TERVEITÄ""") pentueita maailmaan tuosta nuin vaan.. ohoh, koirani elää 50cmx50cm boksissa ja ei välttämättä saa ruokaakaan välillä, elelee omassa ulosteessaan..mutta kappas se on synnyttänyt pentuja, en tiiä mikä näistä uroksista on isänä..lie vaikka tuo viereinen velipoika.. ARRH, oikeesti haloo! Mikä vääryys.. Mut mä saan olla tyytyväinen siihen, että kaikki on hyvin siltä puolin et Sanni on kotona elävänä, terveenä kaksvuotiaana tyttönä.
Jospa nyt Sanni kasvattaa menetetyt karvat takaisin niin saatetaan lähteä käymään etelässä parissa näyttelyssä ja ehkäpä jopa pieni reissu ulkomailla. Katsellaan, en suunnittele enään mitään prikulleen, koska näyttää olevan niin et sillon kaikki just kääntyy ympäri.
Siitä on nyt kuukausi huomenna, että Sannin kanssa suunnattiin kohti klinikkaa vielä toistaiseksi pennuja masussa elävinä. Mutta mitä sainkaan sitten mukaani siltä reissulta? Koira jolla on maha auki, kohtu tyhjä, kauluripäässä ja lääkkeitä vaikka muille jakaa. Mimitä tapahtu? En jaksa kertoa siitä tarkasti julkisesti..
Vaavit siis lensivät taivaaseen. 3narttua 1uros.. ): Yksi nartuista oli yrittänyt olla selviytyjä ja hengittää itse, mutta liian heikko vielä elämään. <3
Näinkin siis voi käydä, sen sain kokea jo ensimmäisellä pentueella. Ehkä siksi en halunnut tätä vielä lukijoille kertoa, koska se tuntu jotenkin niin järkyttävältä.. Mutta nyt päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa asiat kuntoon tänne puolellekkin. Katsotaan tulevaisuudessa mitä tapahtuu, vieläkö yritetään Sannilla tai edes ylipäätään lähdenkö toteuttamaan unelmaani kasvattajana. Toisaalta on hyvä saada heti kättelyssä paskaa ämpärillä niskaan ja kohdata kasvatuksessa olevat varjopuolet..mutta jotenkin niin suututtaa.
Onneksi Sanni on kunnossa ja parantui kaikesta todella hyvin! Haava on siisti..mikä haava? Eihän sitä edes huomaa enään.. Mahtavaa että Sanni on normaali ja katsotaan Sannin tulevaisuutta sitten uudelleen jonkin ajankuluttua, se on kuitenkin vielä niin nuori.
Suututtaa niin paljon, että pakko avautua.. Miksi kasvattajille, jotka oikeesti tyylillä elättää koiran pumpulissa ja tekee kaikkensa, että kaikki menee hyvin saa tätä paskaa niskaansa? Mutta ne jotka eivät tee..saavat ns. "terveitä" (HUOM """TERVEITÄ""") pentueita maailmaan tuosta nuin vaan.. ohoh, koirani elää 50cmx50cm boksissa ja ei välttämättä saa ruokaakaan välillä, elelee omassa ulosteessaan..mutta kappas se on synnyttänyt pentuja, en tiiä mikä näistä uroksista on isänä..lie vaikka tuo viereinen velipoika.. ARRH, oikeesti haloo! Mikä vääryys.. Mut mä saan olla tyytyväinen siihen, että kaikki on hyvin siltä puolin et Sanni on kotona elävänä, terveenä kaksvuotiaana tyttönä.
Jospa nyt Sanni kasvattaa menetetyt karvat takaisin niin saatetaan lähteä käymään etelässä parissa näyttelyssä ja ehkäpä jopa pieni reissu ulkomailla. Katsellaan, en suunnittele enään mitään prikulleen, koska näyttää olevan niin et sillon kaikki just kääntyy ympäri.
17.6.2013
tiineenä oleva neiti..
vauvamaha vuorokautena 38. |
Sanni on varmaan nyt muka niiin tiineenä omastakin mielestä, että.. :D Neiti vaan päivät makaa, syö, makaa ja syö. Ulos ei haluta lähteä näillä ilmoilla.. Oulussa siis hirveät sateet ollu nyt moonta päivää. Toivottavasti se sitten alkaa pikkuhiljaa selkenee ja aurinkopaistaan, kun mullakin on vapaata perjantaihin! En voi kieltää etteikö Sannin masu olisi jo alkanut kasvamaan, yritin ottaa kuvaa siitä, mutta en tiedä näkyykö siinä kuvassa mitään mahaa, mutta se tuntuu! Nisät on turvonneet, pahoinvointia on kyllä..Sanni oksennellu nyt tosi "rajusti" pari päivää.. Onneksi se kuitenkin syö tosi hyvin! Tällä viikolla pitää lähteä raksuostoksille ostamaan vähän rasvaisempia tiineelle ja koiranpennuille tarkoitettuja raksuja.
Tässä eläinlääkäriltä saatu lappu ja huomatkaa vielä se kirjotusvirhe.. >:( |
12.6.2013
koululla oloa ja ultrausta /KUVATON POSTAUS
hoxhox! Jos lupasin tässä postauksessa kuvia niitä ei tule, koska en jaksa etsiä hiirtä ja en osaa lisäillä kuvia läppärin hiirellä! Teen jonku megapostauskuvapostauksen mikä korvaa tän kuvattoman. :) Ja postauksen piti tulla ulos sunnuntaina, joten älkää välittäkö jos jotain virheitä päiviltä on.
aloitan tämän postauksen kirjoittelemalla mitä me koululla ollaan tehty Iitan kanssa.. :)
Aamulla kuuden aikaan valmistauduimme lähtemään Iitan kanssa kohti Muhosta pakkaamalla nameja, hihnan, vesikupin, viltin ja kaikkea tarpeellista. Itse valmistauduin nauttimaan viimeisestä päivästä Muhoksella tänä lukukautena ja päättämään ensimmäisen vuoteni. Vaihdoimme siinä välissä keskustassa bussia, jotta päästään Muhokselle. Matkaseurana meillä oli Jenni ja hänen koiransa sekä pari muuta luokkatoveria.
Muhokselle päästyä jätettiin koirat pikkuelukkalaan odotteleen, jotta itse päästään haukkaan vähän aamupalaa. Sen jälkeen sitten vyörimme kohti meidän pistettä, agilitykenttää. Meillä siis koululla oli kasiluokkalaisten kevätpäivät ja meillä tehtävänä "agilitynäytökset". Iitahan ennen ei ole käynyt agilitykentällä, eikä osaa mitään. Päivä kuitenkin meni hyvin ja pari matalaa hyvää hyppyä näin Iitalta, sekä putkea ja puomi mentiin innolla, kuten isosiskonsa Sannikin, joka jäi kotiin odottamaan. Koirat olivat hieman väsyneitä päivän jälkeen. Otin samalla koululta mukaan tekemäni pentuaitauksen, jospa se saisi käyttöä. ;)
Pari kuvaa Iitasta ja muista agikentän kavereista. :)
Käytiin lauantaina Sannin kanssa ultrassa. Aika oli varattuna meillä 9:30 Ilkka Lakovaaralle.
Olin niin innoissani tästä ja ehkä hermostunut, että tuolla on tapana rekata itsensä sisään sellaisella tapletilla ja ennen Sannin kanssa ei olla tuola käyty, joten tietoja sielä ei ole. Noh.. aloin sit täyttämään niitä tietoja ja katsoin vielä, että "Rekisterinimi (jos on)" Okei.. kirjoitan tuohon ja hermostuksissa painoin vääriä nappeja ja kirjoitin sunnylighyt, olin pyyhkimässä sitä pois ja painoin väärää nappia "avaa"..sinne sitten lähti väärällä nimellä täytetty tietolomake. Saa nähä saako sitä seuraavalla kerralla korjattua. No kuitenkin, odotettiin siskoni kanssa aikaa sielä ja aika tuntu niiin pitkältä, kunnes meidät kutsuttiin sisään. Ensin ajoivat Sannilta mahakarvat pois ja katsoin, että näin vähänkö tätä lähtee. Sitten eläinlääkäri päätti, että pakko ottaa enemmän. Aloitettiin sitten ultraus ja ajattelin jo, kun eläinlääkäri oli niin hiljaa, että mä arvasin tän..se on tyhjä. Kunnes aloitti kertomaan..tässä on yks pentu.. tuossa toinen ja tuossa kolmas, mutta en saa sitä eroteltua, joten on hieman epävarma. Kaksi varmaa ja kolmas "epävarma" pentu. Kuitenkin eläinlääkäri oli varma siitä, että kyllä se kolmas pentu sielä on ja kirjoitti diagnoosiksi "kolme pentua". MULLA ON TIINE NARTTU :) Nyt sitten odotellaan ja toivotaan, että kaikki menee loppuunasti hyvin. :)
aloitan tämän postauksen kirjoittelemalla mitä me koululla ollaan tehty Iitan kanssa.. :)
Aamulla kuuden aikaan valmistauduimme lähtemään Iitan kanssa kohti Muhosta pakkaamalla nameja, hihnan, vesikupin, viltin ja kaikkea tarpeellista. Itse valmistauduin nauttimaan viimeisestä päivästä Muhoksella tänä lukukautena ja päättämään ensimmäisen vuoteni. Vaihdoimme siinä välissä keskustassa bussia, jotta päästään Muhokselle. Matkaseurana meillä oli Jenni ja hänen koiransa sekä pari muuta luokkatoveria.
Muhokselle päästyä jätettiin koirat pikkuelukkalaan odotteleen, jotta itse päästään haukkaan vähän aamupalaa. Sen jälkeen sitten vyörimme kohti meidän pistettä, agilitykenttää. Meillä siis koululla oli kasiluokkalaisten kevätpäivät ja meillä tehtävänä "agilitynäytökset". Iitahan ennen ei ole käynyt agilitykentällä, eikä osaa mitään. Päivä kuitenkin meni hyvin ja pari matalaa hyvää hyppyä näin Iitalta, sekä putkea ja puomi mentiin innolla, kuten isosiskonsa Sannikin, joka jäi kotiin odottamaan. Koirat olivat hieman väsyneitä päivän jälkeen. Otin samalla koululta mukaan tekemäni pentuaitauksen, jospa se saisi käyttöä. ;)
Pari kuvaa Iitasta ja muista agikentän kavereista. :)
Käytiin lauantaina Sannin kanssa ultrassa. Aika oli varattuna meillä 9:30 Ilkka Lakovaaralle.
Olin niin innoissani tästä ja ehkä hermostunut, että tuolla on tapana rekata itsensä sisään sellaisella tapletilla ja ennen Sannin kanssa ei olla tuola käyty, joten tietoja sielä ei ole. Noh.. aloin sit täyttämään niitä tietoja ja katsoin vielä, että "Rekisterinimi (jos on)" Okei.. kirjoitan tuohon ja hermostuksissa painoin vääriä nappeja ja kirjoitin sunnylighyt, olin pyyhkimässä sitä pois ja painoin väärää nappia "avaa"..sinne sitten lähti väärällä nimellä täytetty tietolomake. Saa nähä saako sitä seuraavalla kerralla korjattua. No kuitenkin, odotettiin siskoni kanssa aikaa sielä ja aika tuntu niiin pitkältä, kunnes meidät kutsuttiin sisään. Ensin ajoivat Sannilta mahakarvat pois ja katsoin, että näin vähänkö tätä lähtee. Sitten eläinlääkäri päätti, että pakko ottaa enemmän. Aloitettiin sitten ultraus ja ajattelin jo, kun eläinlääkäri oli niin hiljaa, että mä arvasin tän..se on tyhjä. Kunnes aloitti kertomaan..tässä on yks pentu.. tuossa toinen ja tuossa kolmas, mutta en saa sitä eroteltua, joten on hieman epävarma. Kaksi varmaa ja kolmas "epävarma" pentu. Kuitenkin eläinlääkäri oli varma siitä, että kyllä se kolmas pentu sielä on ja kirjoitti diagnoosiksi "kolme pentua". MULLA ON TIINE NARTTU :) Nyt sitten odotellaan ja toivotaan, että kaikki menee loppuunasti hyvin. :)
25.5.2013
tästä kesä voi alkaa, nosta tanssija jalkaa!
Lämpöä on kyllä riittänyt, mikä on vaa hyvä asia! ;)
Kesälomille päästään ihan kohta taas, onneks.. ehkä oon jo kesäloman tarpeessa? Viimeset kaks päivää starttaa maanantaina! Tiistaina otan Iitan koululle mukaan, koska meillä on 8-luokkalaisten päivät, missä voi/pitää olla koiria mukana agilitykentällä. Me uhrauduttiin tähän, mutta saas nähdä miten käy meille, ollaanko vain ihmisten lällyteltävänä vai joko tyttö alkaa motivoitumaan harrastuksille. :)
Iitastahan toivottavasti tulevaisuudessa tulossa mulle agikoira, sillä niin paljon sitä intoa riittää.
Kohtakohtakohta! Iita täyttää vuoden..mitää? mihin aika on menny?
Sitä vaan tajuaa päiväpäivältä kuinka rakkaita, tärkeitä näät tytöt mulle on, mitä tekisin ilman noita? :)
Mulla ei oo mitään uutta kerrottavaa, koska mitään ei olla tehty. Haha, ollaampas! Käytiin tyttöjen kanssa tuossa ykspäivä uintireissulla ja tiedättekö mitä tapahtu! Sanni(!) tuli ite mun perässä veteen.. siis Sanni? hei, mitä on tapahtunu. Iitallaki kovasti halutti ja kyllähän se lopulta vähän kävi tassuja uittamassa. :)
Sannilla nyt tiineysvuorokausia täynnä 15. Multa hirveesti kysytään, että onko merkkejä tiineydestä.
Öm, on? Tai sit oon kuvitellu kaiken ku taijan oottaa liian innolla kaikkea. Sanni on hellyydenkipeä ja parina päivänä "yökkäilly", mutta empäs tiedä johtuisko tuosta. ;) Toivotaan..
Melko lyhyt postaus tuli, mutta laitan uusimpia kuvia loppuun, mitä en oo jaksanu muokkailla, sori!
Kertokaa lukijat, mitä postaan? Millaista postausta kaipaatte?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)