kolahdus omaan mieleen

Otsikko saattaa johtaa harhaan, mutta tahdoin silti kirjoittaa tästä asiasta. Itselläkin vielä hiukan sekavat olot ,enkä taida vielä tajuta, mitä oikeasti on tapahtunut.

Kaverini koira Peppi kuoli tänään. Tyttö jäi auton alle. Sain soiton kaveriltani tästä, joka taisi olla hieman shokissa, mikä on ymmärrettävää kylläkin. Tietenkin lähdin kaverini tueksi hänen luokseen ja ajattelin mielessäni kokoajan älä itke, älä itke.. Mutta en voinut sitä pidättää ollenkaan, kun näin kuinka koko perhe oli romuna Pepin pois menosta. ): Onhan tämä järkyttävää! Kukaan ei kummiskaan voi tälle mitään.. vahinko on sattunut. Se ei ollut kenenkään syy, pieni utelias koira vain tahtoi tutkiskella maailmaa, eikä tajunnut, että jotain tämmöistä voi sielä sattua. ): Voi ei..
Sen verran tapahtunut kolautti omaa mieltä, että tahdon alkaa enempi koirille panostaa sitä, että pihalta ei poistuta, piste! Kesäksihän me olemme suunnitelleet aitaa tuohon, että ei edes pääse pihasta pois. Sannillahan on taipumus siihen, että muitten ihmisen kieltoja ei totella vaa ne menevät toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Tahdon nyt, että koko minun perheeni alkaa panostamaan siihen, että kielto todellakin menee läpi.
Aijon pakottaa jokaisen harjoittelemaan tätä Sannin kanssa, vielä kun kotona asun jonkin aikaa.
Muistakaahan olla tarkkaavaisia koirien kanssa, ettei tapahdu tätä hirveää vahinkoa. ):

Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan. 

Peppiä kaivaten, koko meidän poppoo. Jaksamisia Pepin perheelle!